Naantalin Vanhakaupunki

Birgittalaisluostarin kupeeseen syntynyt Vallis Gratiae (Armon Laakso, ruotsiksi Nådendal) on ollut pieni, vain muutaman sadan asukkaan kylä jonka tarkoitus oli palvella luostarin tarpeita. Naantalin vanhan kaupungin alue on todennäköisesti asutettu jo 1100-1200- luvuilla. Kaupunki on perustettu vuonna 1443 ja se on Suomen keskiaikaisista kaupungeista neljänneksi vanhin.Luostarialue sijoittuu nykyisellään Naantalin kirkon läntiseen ja pohjoiseen puistoon, jossa on vielä paikoitellen näkyvissä osia luostarirakennusten muureista. Rakennukset ovat 2-3 metrin syvyydessä ja niitä on tutkittu arkeologisin kaivauksin.

Luostarin lisäksi Naantalin vanhankaupungin kehittymiseen on vaikuttanut Turun akatemia professori Petter Elfvingin avaama Naantalin terveyslähde vuonna 1723. Naantalin kylpylälaitos avasi ovensa 140 vuotta myöhemmin. Kirkon eteläpuoleiselle alueelle rakennettiin monta kylpylätoimeen liittyvää rakennusta. Vanha kylpylärakennus tuhottiin 1960-luvulla, mutta sen vieressä sijainnut Merisali, kylpylävieraiden juhlatila, on edelleen sijoillaan. Kaivohuone rakennettiin vuonna 1868 ja sitä laajennettiin parikymmentä vuotta myöhemmin. Kaivohuoneelle tuotiin joka aamu Viluluodon lähteen vettä, jota kylpylävieraat saivat nauttia.

Vanhaa kaupungin rakennetta hallitsee rantaan johtava Mannerheiminkatu sekä siitä lähtevät poikkikadut, jotka ovat edelleen aluperäisillä, osin keskiaikaisilla paikoillaan. Vanhan kaupungin pääkatu oli alun perin Turusta tulevan maantien jatko, jota 1700-luvun alussa kutsuttiin Suurkaduksi tai Isokaduksi, myöhemmin Aleksanterinkaduksi. Kujanteiden varrella sijaitsevat pienikokoiset aidoilla rajatut tontit. Katuverkosto suoristettiin vuonna 1649. Kaupungin historialliset kerrokset eivät kaikki ole näkyvissä asuintalojenkaan osalta. Erityisesti rinnetonteilla sijaisevat holvatut kellarit ovat peräisin keskiajalta. Näkyvin niistä sijaitsee nykyisen Tavastin Killan, entisen Nahkurin tuvan pihalla. 

Vanhassa tiivisti rakennetussa ympäristössä rakennuskannan ikäjakauma ulottuu 1700-luvulta tähän päivään. Varhaisimmat tiedot asutuksen sijoittumisesta ovat 1500- luvun loppupuolelta ja 1600-luvun alusta. Rakennusten perustoja on löydetty 2000-luvulla tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa. 

Vuonna 1969 vanhankaupungin alueelle laadittiin mittava asemakaavan muutosehdotus. Mikäli kaava olisi saanut lain voiman, vanhan kaupungin rakennuskanta olisi hävitetty lähes kokonaan. Sisäministeriö päätti olla vahvistamatta muutosehdotusta, ja kaupunki ottikin kaavan uudeksi lähtökohdaksi vanhan rakennuskannan ja miljöön säilyttämisen.

Vanhassa kaupungissa on edelleen rakennuksia, joissa esimerkiksi osa rungosta tai rakennuksen yksityiskohdista on on peräisin 1700-luvulta. Muutoin rakennuskanta on pääosin peräisin 1800-luvun eri vuosikymmeniltä.  Tuulensuojan rakennus, joka nykyisin palvelee matkailua, on rakennettu vanhalle perunamaalle. Asuinrakennuksesta tuli koulutalo ja opettajan asunto, myöhemmin myös tullikamari. Rakennuksessa on toiminut aikoinaan apteekki, sitten päiväkoti. Snickari, Humppi, Lotila, Haveri, Krivo, Arenius...kaikilla taloilla on tarinansa. Osa vanhoista rakennuksista toimii ravintoloina, kahviloina ja majataloina, mutta suurimmaksi osaksi koteina joissa asutaan vuoden ympäri.

Vanhakaupunki rakennuksineen on merkittävä matkailukohde jossa Naantalin Oppaat järjestävät kesäaikaan opastettuja kierroksia. Niiden jo keskiajalta peräisin olevat tarinat ja kertomukset  heräävät eloon ainutlaatuisessa miljöössä.